Vaelluskengät

  Kun emäntä aloitti eräopaskoulun, hän kohkasi ensimmäiseksi kunnon vaellusjalkineista. Minä en ymmärtänyt sitä lainkaan, sillä minä olen aina osannut vaeltaa ilman kenkiä. Minä en itseasiassa voi sietää kenkiä; emäntä yritti kerran pukea minulle sellaiset muoviset pinkit tossut jalkaan, mutta minä tein Messit ja potkaisin ne banaanipotkuina eteisen vaatekaapin ylänurkkaan. Tykkään tuntea ruohontupsut varpaideni välissä, vesilätäkön huuhtelevan tassujani tai lumen kutittavan kylmästi tassunpohjia! Kengillä ei tunne mitään!

  Mutta koska eräoppaalle kengät tuntuvat olevan niin kovin tärkeitä, päätin antaa vaelluskengille vielä uuden tilaisuuden. Sepä ei ollut lainkaan helppoa! Näille tassuille, vaikkakin kauniille sellaisille, ei löydy kunnon vaelluskenkiä. Se oli masentavaa. Luulet tietenkin, ettei näin pienille tassuille ole olemassa sopivan kokoisia kenkiä, mutta siinä olet väärässä. Kyllä niitä olisi ollut, mutta ongelmaksi tulivat ne kengännauhat! Minä olen leikkikoira eikä minulla ole peukaloa ja muidenkin sormien kanssa on vähän niin ja näin. On muuten aika hankalaa sitoa kengännauhoja pelkästään hampailla! Voit kokeilla itse, mutta pidä huoli, että kengännauhat ovat puhtaita – muuten voi jäädä paha maku suuhun muustakin kuin siitä, ettei se nauhojen solmiminen onnistu.

  Kahden tunnin yrittämisen jälkeen kengät olivat edelleen ilman tassuja, mutta kengännauhat olivat märäksi natustetut. Emäntä ei yhtään tykännyt, kun sen näki. Sitten hän alkoi auttaa minua, mutta laittoi varmuuden vuoksi pyöräilykypärän päähänsä, koska ”edellisellä kerralla Messi oli osua häneen”. Heh.

  Siinä minä seisoin jäykät vaelluskengät jaloissa ja ajattelin, että kyllä ihmiset ovat hulluja! Minä en päässyt niillä kengillä mihinkään. Siinä seisoin keskellä eteistä jalat suorina ja tassut paketoituina vaelluskenkiin. Mietin, että miksi niitä kutsutaan vaelluskengiksi. Minulta ainakin loppui liikkuminen tykkänään, kun sain moiset jalkaani. Emäntä vilkaisi minua silmiin ja perääntyi sitten nopeasti eteisestä. Kyllä hän taisi tajuta, etten minä aikoisi niitä kenkiä kauan katsella. Ja oikeassa hän olikin. Messi astui jälleen kehiin – tällä kertaa potkaisin painavat vaelluskengät kärkkärillä eteisen vaatekaapin alanurkkaan. Kun tassut olivat vihdoin taas vapaina, aloin juosta villisti ympäri kämppää tuulettaen hännälläni! Maaaaaaliiiii!!!!

  Vaelluskengät. Pah.