Teltta

  Emäntäni oli aivan tohkeissaan, kun hän lähti ensimmäistä kertaa viikonloppuretkelle erä- ja luonto-opaskoulussa. Hän säntäili pakatessaan ympäri huoneistoa sinne tänne kuin karkuun päässyt ilotulitusraketti – ei kuitenkaan äännellyt yhtä kovaa, mikä oli kivaa. Minä en oikein pidä ilotulitusraketeista; niiden pauke raastaa herkkiä, mutta kauniita korviani. Tykkään kyllä katsella kauniita kuvioita taivaalla. On myös hauskaa hyppiä ja yrittää saada kiinni putoavia tähtiä!

  Emäntäni oli ostanut teltan retkiään varten. Teltta on pieni kankaasta tehty asunto, jonka voi pystyttää metsään, rannalle tai vaikka parvekkeelle. En ole ihan varma, mihin telttaa varsinaisesti käytetään, mutta ilmeisesti ihmiset menevät sinne nukkumaan. Ihmiset tekevät kaiken niin vaikeasti. Kun minä haluan nukkua, minä etsin suojaisan paikan ja käperryn sinne. Ei siinä mitään telttoja tarvita! Yritin selittää emännälle, että hänkin voisi vain etsiä suojaisan paikan ja käpertyä sinne. Suojaisa paikka ei maksa mitään. Itseasiassa en usko, että suojaisia paikkoja voi edes ostaa – ei ainakaan meidän lähikaupasta. No, emäntäni tulkitsi minun ääntelyäni väärin ja sen sijaan, että olisi ottanut nöyrästi vastaan neuvoni, hän antoi minulle JHH-makkaran. Se oli mukava yllätys, etten sanoisi MAHTAVA!

  Emäntäni teltta on kulmikkaan puolipallon muotoinen. Siinä on kaksi ovea, teltan vastakkaisilla puolilla. Minä en ole vieläkään käsittänyt, miksi siinä on kaksi ovea. Luulen, että toinen on sisääntuloa ja toinen ulosmenoa varten. Niitä ei ole mitenkään merkattu, joten odotan yleensä, että emäntä kömpii ensin sisälle ja käytän sitten samaa ovea kuin hän. Joskus on hyvä seurata muiden esimerkkiä, vaikka silloin ei koekaan niin paljon yllätyksiä.

  Ihmisille tuntuu olevan tärkeää, että asiat tehdään oikeassa järjestyksessä. Esimerkiksi sisään mennään tietystä ovesta ja ulos tullaan toisesta. Joskus voidaan käyttää samaa ovea, mikä on hämmentävää. Tai kun syödään, ensin syödään pääruoka ja vasta sitten jälkiruoka. Minulle ei ole niin väliä... voin hyvin syödä pääruokamakkaran jälkiruokamakkaran jälkeen. Ei tunnu missään!

  Minä pidän tunneleista. On kivaa tunkea pää jonnekin ja haistella, mitä siellä pimeässä oikein on. Jos vielä onnistuu tunkemaan loputkin kropasta tunneliin, se on vielä mahtavampaa. Jos sitten pääsee kaivautumaan tunnelista uloskin, se on pikkusiskoani Trixietä lainaten ”Parrrrhautta!”. Emännän teltta ei ole varsinaisesti tunneli, mutta kahden oven ansiosta voin leikkiä, että se on sitä. Joskus emännän tultua reissultaan teltta saattaa olla sateesta märkä. Silloin hän pystyttää teltan pihalle ja kuivattelee sitä niin, että molemmat ovet ovat avoinna. Minä käytän yleensä tilaisuutta hyväkseni ja juoksen ympäri pihaa leikkien junaa. Aina välillä puikahdan teltan toisesta ovesta sisään, huudan ”Vuuf, vuuf”, kuten tuuttaava juna ja karkaan toisesta ovesta ulos. Emäntä ei kauheasti tykkää tästä leikistäni, hän varmaan haluaisi minun nukkuvan teltassa läpijuoksun sijasta. Mutta kuka sitä nyt kesken leikin nukkuisi!

  En vieläkään ymmärrä ihmisten tapaa käyttää telttaa pelkästään nukkumiseen. Minusta teltan kanssa on kivaa leikkiä muitakin kuin tunnelileikkejä. Tykkään varastoida sinne emännän sukkia tai muita vaatekappaleita, joita onnistun hänen huomaamattaan pihistämään. On hauskaa katsoa, kun emäntä etsii sukalle paria. Nyttemmin hän jo arvaa minun olleen asialla, vaikka väittääkin pesukoneensa toisinaan syövän sukkia.

  On myös muutamia leikkejä, joita en suosittele tehtävän teltan kanssa. Ainakin minun emäntäni hermostui, kun yritin kaivaa luuta teltan pohjalle. Hän ei tuntunut myöskään tykkäävän, kun hyppäsin teltan päälle vauhdikkaan juoksuni päätteeksi. Hassu juttu – kun tein saman punaruskeasävyiselle lehtikasalle syksyllä, hän nauroi makeasti.

  Vuuf, vuuf!