Lukeminen

  Minä rakastan kesää, jolloin voin käpertyä kukkivan alppiruusun juurelle ihanien tuoksujen viedessä minut mielikuvituksellisiin unimaailmoihin! Totuuden nimessä täytyy kyllä myöntää, etteivät muutkaan vuodenajat ole huonoja. Syksyisin juoksentelen ympäri koivikkoja, kuusimetsiä ja mäntyjen ympäröimiä jäkäläisiä kallioita haistellen sieniä, kukkia, pensaita, sammalta....niin, kaikkea, jonka tuoksua sade on voimistanut. Talvisin tykkään kiivetä takapihamme korkealle kivelle, hypätä sieltä silmät kiinni pehmeään pakkaslumeen, räpiköidä itseni lumihiutaleista vapaaksi, kirmaista taas takaisin kivelle ja aloittaa alusta. Keväiset silmut puolestaan herättävät keveässä talvihorroksessa viettäneet kirsukarvani, jotka vangitsevat elämän alun ja tuoreen vihreän nenääni. VUH! Todellakin, minä pidän kaikista vuodenajoista!

  Trixie väittää, että minun kesäni meni alppiruusujen ja pionien keskellä torkkuessa, mutta minä olen eri mieltä. Aivoni eivät koskaan lepää. Saatan näyttää nukkuvalta, mutta oikeasti mietin menneitä ja tulevia. Minun elämäni muuttui vuosi sitten aika radikaalisti, kun minusta tuli koko kansan rakastama julkku. Jos pikkusiskoni Marie olisi tässä, hän tuhahtaisi hyväntahtoisesti ja väittäisi minun liiottelevan. Voihan hän olla oikeassakin; välillä on vaikeaa tietää, tuijottavatko ihmiset minua niin paljon siksi, että olen kuuluisa vai siksi että olen kaunis. Minä nimittäin olen poikkeuksellisen söpö.

  Kuten sanottu, elämäni muuttui vuosi sitten, kun minusta ilmestyi kirja. Ja nyt emäntä pyytää minua poseeramaan joka toinen päivä kuvittaessaan uutta kirjaani. Poseeraaminen on raskasta ja joskus mietin, voisinko vain olla tavallinen. Mutta eihän se tietenkään onnistu...

  Ihmiset ovat hassuja. Välillä tykkään kokeilla asioita, joita he tekevät ihan vain ymmärtääkseni heitä paremmin. Joskus se onnistuu, joskus ei. Oletteko koskaan kuulleet sanontaa ”Lukeminen kannattaa aina.”? No, minä olen kuullut emännän hokevan sitä usein ja päätin ottaa selvää, pitääkö se paikkansa.

  Emäntä oli käynyt kirjastossa, joka on valtava kirjoilla täytetty rakennus. Ihmiset kävelevät sisään laukut täynnä kirjoja ja tulevat kirjat terävästi kassien sivuista pullottaen ulos. Se jo sinänsä on tällaisen leikkikoiran mielestä hassua. Kannella nyt kirjoja edestakaisin!

  Emäntä luki sohvalla pötköllään aikansa, minä makasin hänen jaloissaan ja teeskentelin olevani epävalpas. Silmäni olivat kiinni, mutta tietenkin minä tarkkailin häntä koko ajan. Kun hän sitten laski kirjan sohvalle, nousi ja lähti keittämään kahvia, minä pomppasin tassuilleni. Hiivin avoimena olleen kirjan luo ja yritin lukea. Näin kauniita kirjaimia, mutta niistä muodostuneet lauseet eivät juurikaan minua innostaneet.

  Hetken jo ehdin ajatella, että lukeminen ei todellakaan kannata. Yhtäkkiä kuononi tavoitti jotain mielenkiintoista. Aloin haistella tarkemmin kirjan kansia. Oi, mikä ihana tuoksujen sinfonia siellä soitti! Suolaisilla pisaroilla pirskotettu laituri. Ritisevän takkatulen lämmittämä tupa. Tupakansavun täyttämä työhuone. Dieselintuoksuinen laineita halkkova moottorivene. Miten monessa paikassa kirja olikaan käynyt, miten monet kädet sitä olivatkaan pidelleet!

  Emäntä tuli höyryävän kahvimukinsa kanssa takaisin. Hän katsoi minuun hellästi, laittoi mukinsa sohvapöydälle, istui sohvalle ja veti minut syliinsä. Käperryin hänen syliinsä ja näytin suloiselta. Hän yltyi rapsuttamaan minua vasemman korvan takaa, lempipaikastani. Minulta pääsi tyytyväinen huokaisu ja siinä samassa muutin mieleni.

  ”Lukeminen kannattaa aina.”