Trixie väittää, että minun kesäni
meni alppiruusujen ja pionien keskellä torkkuessa, mutta minä olen
eri mieltä. Aivoni eivät koskaan lepää. Saatan näyttää
nukkuvalta, mutta oikeasti mietin menneitä ja tulevia. Minun elämäni
muuttui vuosi sitten aika radikaalisti, kun minusta tuli koko kansan
rakastama julkku. Jos pikkusiskoni Marie olisi tässä, hän
tuhahtaisi hyväntahtoisesti ja väittäisi minun liiottelevan.
Voihan hän olla oikeassakin; välillä on vaikeaa tietää,
tuijottavatko ihmiset minua niin paljon siksi, että olen kuuluisa
vai siksi että olen kaunis. Minä nimittäin olen poikkeuksellisen
söpö.
Kuten sanottu, elämäni muuttui vuosi
sitten, kun minusta ilmestyi kirja. Ja nyt emäntä pyytää minua
poseeramaan joka toinen päivä kuvittaessaan uutta kirjaani.
Poseeraaminen on raskasta ja joskus mietin, voisinko vain olla
tavallinen. Mutta eihän se tietenkään onnistu...
Ihmiset ovat hassuja. Välillä tykkään
kokeilla asioita, joita he tekevät ihan vain ymmärtääkseni heitä
paremmin. Joskus se onnistuu, joskus ei. Oletteko koskaan kuulleet
sanontaa ”Lukeminen kannattaa aina.”? No, minä olen kuullut
emännän hokevan sitä usein ja päätin ottaa selvää, pitääkö
se paikkansa.
Emäntä oli käynyt kirjastossa, joka
on valtava kirjoilla täytetty rakennus. Ihmiset kävelevät sisään
laukut täynnä kirjoja ja tulevat kirjat terävästi kassien
sivuista pullottaen ulos. Se jo sinänsä on tällaisen leikkikoiran
mielestä hassua. Kannella nyt kirjoja edestakaisin!
Emäntä luki sohvalla pötköllään
aikansa, minä makasin hänen jaloissaan ja teeskentelin olevani
epävalpas. Silmäni olivat kiinni, mutta tietenkin minä tarkkailin
häntä koko ajan. Kun hän sitten laski kirjan sohvalle, nousi ja
lähti keittämään kahvia, minä pomppasin tassuilleni. Hiivin
avoimena olleen kirjan luo ja yritin lukea. Näin kauniita kirjaimia,
mutta niistä muodostuneet lauseet eivät juurikaan minua
innostaneet.
Hetken jo ehdin ajatella, että
lukeminen ei todellakaan kannata. Yhtäkkiä kuononi tavoitti jotain
mielenkiintoista. Aloin haistella tarkemmin kirjan kansia. Oi, mikä
ihana tuoksujen sinfonia siellä soitti! Suolaisilla pisaroilla
pirskotettu laituri. Ritisevän takkatulen lämmittämä tupa.
Tupakansavun täyttämä työhuone. Dieselintuoksuinen laineita
halkkova moottorivene. Miten monessa paikassa kirja olikaan käynyt,
miten monet kädet sitä olivatkaan pidelleet!
Emäntä tuli höyryävän kahvimukinsa
kanssa takaisin. Hän katsoi minuun hellästi, laittoi mukinsa
sohvapöydälle, istui sohvalle ja veti minut syliinsä. Käperryin
hänen syliinsä ja näytin suloiselta. Hän yltyi rapsuttamaan minua
vasemman korvan takaa, lempipaikastani. Minulta pääsi tyytyväinen
huokaisu ja siinä samassa muutin mieleni.
”Lukeminen kannattaa aina.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti